Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Formula 1 VPN-Suomi

Uusi Blogaaja.fi -blogi

Kuukausi: helmikuu 2018

Psykoosipotilaan hoitotyö

Psykoosi on mielenterveyshäiriö, jossa on vaikea erottaa mikä on todellisuutta ja mikä ei. Tyypillisinä oireina ovat harhaluulot ja harha-aistimukset (hallusinaatiot). Ilman että on luonteeltaan psykoottinen, voi jossain elämänvaiheessa esim. nukahtamis tai stressitilanteessa esiintyä erilaisia aistikokemuksen vääristymiä tai harha-aistimuksia. Tällöin kuitenkin ihminen ymmärtää aistimuksensa vääristyneen, kun taas psykoottisena kokemuksena sama aistimus koetaan todellisena. (Huttunen 2016) Psykoottisia sairauksia on monia erilaisia, niistä yleisin on skitsofrenia. Psykoosisairauksiin sairastuu 3-4% väestöstä.

Oireet:

Havaintokyvyn häiriöt: eli aistiharhat (hallusinaatiot). Aistiharhoja voi esiintyä kaikilla eri viidellä aistialueella. Voi nähdä, kuulla, tuntea, maistaa jotain mikä ei ole muiden havaittavissa. Yleisin kuitenkin kuuloharhat.

Ajattelun ja puheen häiriöt: Vakuuttuu erilaisista ajatuksistaan joko täysin tai osittain. Ajattelu ei ole normaalia, epäjohdonmukaista. Puhe sekavaa.

Käyttäytymisen häiriöt: Katatoniset oireet: mm. ilmeettömyys, liikkumattomuus. Hajanainen käytös: hajanainen motorinen tai sosiaalinen toiminta. Tahdottomuus.

Tunne -elämän häiriöt: Anhedonia: ei koe mielihyvää, mistä normaalisti kokisi. Tunne ilmaisun latistuminen. Epäsopiva tunneilmaisu. Masennus ja ahdistuneisuus.

Kognitiivisen toiminnan häiriöt: ovat ajattelu, tiedon käsittely, muisti, toiminnan ohjaus, havaitseminen ja oppiminen.

Toimintakyky: Esiintyy ongelmia yhdellä tai useammalla toimintakyvyn alueella. Voi olla tilapäistä tai pitkäaikaista.

 

Syynä monen tekijän yhteisvaikutus. Altistavina tekijöinä perinnöllisyys, raskauden ja synnytyksen aikaiset tekijät, varhaiskehitys, perheeseen liittyvät tekijät, stressi ja traumaattiset kokemukset. Yleisesti katsotaan, että skitsofreniaan liittyy varhainen keskushermoston kehityksen häiriö, joka altistaa skitsofrenian puhkeamiselle. Laukaisevia tekijöitä mm. kannabis, ihmissuhteet, työ/opiskelut ja itsenäistyminen. Suojaavina tekijöinä elämäntavat, perheen tuki, sosiaaliset suhteet, tietämyssairaudesta, oikeanlainen lääkitys yms.

Psykoosi jaksot ovat erimittaisia jotka kestävät päivistä kuukausiin ja jopa vuosiin. Skitsofrenia vaatii yleensä koko elämän mittaisen hoidon, mutta voi toipua oireettomaksi.

Hoito

Hoidosta täytyy keskustella psykoosipotilaan kanssa, ellei hän sairaudensa takia pysty siihen vaikuttamaan. Perhe on tärkeä ottaa mukaan hoitoon, myös lapset. Potilaan hoidossa esiintyy monia erilaisia hoitomuotoja kuten lääkehoito ja kuntoutus. Yleensä parhaimman tuloksen saa, kun yhdistää lääkehoidon sekä psykososiaalisen hoitomuodon, kun se muodostetaan elämän tilanteeseen sopivaksi.

Suomessa on käytössä vajaat kaksikymmentä eri psykoosi lääkettä. Tällä hetkellä lääkkeet jaetaan kahteen ryhmään ns. perinteisiin ja ns. toisen polven psykoosilääkkeisiin. Suomessa yleisimmin käytettyjä perinteisiä lääkkeitä ovat haloperidoli, klooripromatsiini, levomepromatsiini, perfenatsiini ja tsuklopentiksoli. Niitä käytetään paljon niiden edullisen hinnan vuoksi. Perinteiset lääkkeet lievittävät skitsofrenian positiivisia oireita keskimäärin yhtä tehokkaasti kuin uudemmat ja kalliimmat lääkkeet. (Huttunen 2017) Lääkityksen aloittamisesta päättää lääkäri mieluiten psykiatri (Käypä hoito -suositus 2015). Lääkitys vaikuttaa aivojen dopamiinijärjestelmään ja autonomiseen hermojärjestelmään. Lääkityksen tarkoituksena on vähentää/postaa oireita, toimintakyvyn parantuminen, lyhentää ja ehkäistä akuuttia psykoosia ja vähentää sairaalassa olo aikaa sekä estää uusia psykooseja. Lääkkeillä erilaisia haittavaikutuksia kuten EP-oireet (mm. vapina), verenpaineenlasku, ummetus jne. Ihmisillä voi olla eri hoitovasta eri lääkkeisiin. Akuutin psykoosin mentyä ohi, säännöllistä lääkitystä tulisi jatkaa 2-5vuotta, paitsi jos ollut toistuvia psykooseja joudutaan lääkitystä jatkaa jopa koko eliniän.

 

Hoitosuunnitelmaan kuuluu monia eri tekijä ja jokaiselle psykoosiin sairastuneelle tehdään yksilöllisesti hoitosuunnitelma. Hoidon perustana on psykiatrin ja moniammatillisen työryhmän tekemään tutkimukseen perustuva kirjallinen yksilöllinen hoitosuunnitelma. Suunnitelma sisältää mm. oireiden hallinta, ongelmaratkaisutaitojen opettelu, ihmissuhdetaitojen opettelu, perhetyö, tarvittaessa psykoterapia, asumisen ja rahankäytön taitojen opettelu sekä opiskelu ja työelämä. Hoitosuunnitelma on hyvä tarkistaa ainakin kerran vuodessa. Hoito toteutetaan ensisijaisesti avohoidossa, mutta tarpeen vaatiessa myös osastolla.

Sairaanhoitaja voi kohdata psykoosi potilaita, riippumatta siitä millä osastolla tai alueella on töissä. On myös tärkeä, että hoitohenkilökunta ja sairaalan muu henkilökunta tietäisi miten kohdata mielenterveysongelmaan sairastunut ihminen. Positiivista on, että psykoosi potilaita hoidetaan nykyään arvokkaammin kuin vielä muutama kymmen vuotta sitten. Hienoa on, että on keksitty lääkityksiä ja erilaisia hoitomuotoja jotka auttavat psykoosiin sairastunutta selviytymään arjessa ja kuntoutua.

Monen kohdalla on myös vaikeaa ja haastavaa kohdata psykoosiin sairastunut potilas. Psykoosipotilaan tilaa ja oireita on vaikea ymmärtää ja potilaan saappaisiin saattaa olla hankala asettua. Tärkeää on kohdata potilas ihmisenä, yksilönä ja yhteiskunnan jäsenenä. Potilaan aistimuksia ja tunnetiloja ei kannata vähätellä, vaan huolia ja murheita tulee kuunnella ja voimavaroja niiden kanssa selviämiseen tukea.

 

Lähteet:

Huttunen, Matti 2016. Psykoosi (mielisairaus). Terveyskirjasto. Verkkodokumentti. <http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00411> Luettu 30.1.2018.

Huttunen, Matti 2017. Psykoosien hoidossa käytettävät lääkkeet. Terveyskirjasto. Verkkodokumentti. <http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00028> Luettu 30.1.2018.

Psykoosin pikaopas. Mielenterveystalo. Verkkodokumentti. <https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/psykoosi/Pages/psykoosin-pikaopas.aspx> Luettu 30.1.2018.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä 2015. Skitsofrenia. Käypä hoito. Verkkodokumetti. <http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi35050> Luettu 30.1.2018.

 

Syömishäiriöt

Syömishäiriöt ovat psykosomaattisia kehon ja mielen sairauksia.  Niiden taustalla on psyykkistä pahoinvointia, joka ilmenee häiriintyneenä syömiskäyttäytymisenä ja muutoksina sairastuneen fyysisessä tilassa. Käyttäytyminen on epänormaalia erityisesti suhteessa ruokaan, painoon ja liikuntaan. Myös minä kuva on usein vääristynyt.

Häiriössä syöminen tai syömättömyys nousee elämässä tärkeimmäksi asiaksi, jolloin se alkaa häiritsemään ja sotkemaan arki elämää kuten koulua, työtä, ihmissuhteita sekä harrastuksia. Elämä on oireiden ympärillä ja ne alkavat määrätä elämää. Syömishäiriössä on sairastuneelle selviytymis ja ratkaisu keino. Näillä ihmisillä syöminen tai syömättömyys ovat keinoja välttää psyykkistä pahaa oloa, pelkoja ja tunnesolmuja, joita aiheuttaa mm. epävarmuutta tuovat elämäntilanteet, vaikeudet nuoruusiän kehityksessä sekä traumaattiset kokemukset. Ne tuovat sairastuneelle tunteen oman elämän hallinnasta sekä tuottaa mielihyvää ja helpottaa pahaa oloa.

Tyypillistä on, että alkuvaiheessa sairastunut ei ymmärrä olevansa sairas. Hän kokee, että tilanteesta on enemmän hyötyä kuin haittaa, mutta loppujen lopuksi se ottaa elämästä hallinnan. Syömishäiriö muistuttaa riippuvuus sairauksia, se ei ole kuitenkaan tietoisesti valittu toimintamalli vaan kyse on sairaudesta. Sairastunutta ei voi pakottaa luopumaan oireistaan, vaan tarvitsee yleensä ammattilaisten apua sekä läheistensä tuen.

Syömishäiriöitä on erilaisia. Syömishäiriöitä on anoreksia ja bulimia, mutta yleisin on ahmintahäiriö.

Anoreksia alkaa yleensä innostuksesta liikkua enemmän ja syödä terveellisesti. Kun sairastunut saa alkuvaiheessa laihtuessaan kehuja muilta, hän kokee itsensä energisemmäksi ja itsevarmemmaksi. Ruuasta kieltäytymisestä sekä laihtumisesta sairastunut saa onnistumisen tunteita. Sairastunut tuntee hallitsevansa itseään ja elämäänsä pudottamalla painoa ”vielä vähän”. Hänen elämänsä koostuu vähähiilihydraattisesta ruoasta sekä paljosta liikunnasta. Syöminen ja etenkin kiellettyjen ruokien syöminen saa sairastuneen kokemaan, että on repsahtanut, joka saa aikaan ahdistusta ja itsesyytöksiä. Anoreksia ei vie sairastuneen ruokahalua, vaan hän miettii ruokaa lähes taukoamatta. Kuitenkin hän pelkää lihomista ja näkee itsensä lihavana alipainosta huolimatta. Laihtumisen aikaansaama nälkiintymistila pahentaa häiriintynyttä käyttäytymistä psyykkisiä oireita (mm. vihamielisyys, unettomuus, masentuneisuus). Suurimmalla osalla on myös pakkomielle liikuntaan ja heillä usein esiintyy myös oksentelua, ulostus- ja nesteenpoistolääkkeiden käyttöä, viiltelyä ja muuta itsetuhoista käyttäytymistä. Heillä usein myös häiriintyy hormonitoiminta, joka aiheuttaa kuukautisten poisjäämisen. Liikunnan määrästä huolimatta lihasvoima heikentyy ja lihamassa vähenee.

Bulimiaan kuuluu laihduttaminen, ruoan ahmiminen ja ahmitusta ruosta eroon pääseminen. Bulimiaa sairastavan itsetunto on yleensä suorassa suhteessa painoon ja kehon ulkomuotoon.

Hän pyrkii hallitsemaan syömistä ja kehoaan samaan tapaan kuin anoreksiaa sairastava. Jatkuva ruuan säännöstely johtaa kuitenkin ahmimiseen, jolloin sairastunut menettää syömisen hallinnan. Ahmimiskohtauksen aikana sairastunut pystyy syömään suuria määriä ruokaa. Ahmiminen aiheuttaa hänelle fyysistä pahaa oloa, mutta myös häpeää ja itseinhoa. Pahasta olosta pyritään eroon esimerkiksi oksentamalla, ulostuslääkkeillä tai runsaalla liikunnalla. Bulimiaa sairastava on yleensä normaalipainoisen rajoissa. Bulimiaa ei pidetä niin vaarallisen sairautena kuten anoreksiaa, mutta se on mielelle ja keholle erittäin ankara sairaus. Pitkään jatkuva oksentaminen voi vaarantaa vakavasti elimistön neste- ja elektrolyyttitasapainon.

Ahmintahäiriötä sairastaa noin 2-3% väestöstä. Ahmintahäiriön tunnistaminen ja diagnosointi sekä hoitoonohjaus vaatii vielä terveydenhuollolta panostusta. Usein ahmintahäiriötä sairastavaa hoidetaan vain masennuksen vuoksi, joka liittyy syömishäiriöön.

Ahmintahäiriö eli BED:ssä (binge eating disorder) oireilu on samankaltaista kuin bulimiassa. Sairastava yrittää hallita syömistä sekä kehoaan. Ei välttämättä tunnista ahmimiseen aiheuttavaa tekijää. Ahmimishäiriö auttaa johonkin tarvetta kuten turvallisuudentunne tai rutiini. Tarve ohittaa tietoisen mielen ja loogisen päättelyn, jolloin pelkkä ateriasuunnittelu tai ravitsemusohjaus eivät riitä kierteestä pääsemiseksi. Sitä ylläpitää myös laihdutus yritykset. Ne sekoittavat nälän ja kylläisyyden säätelyn, jolloin aterioita jää helposti väliin. Tämä altistaa ahmimiselle, mikä edelleen ruokkii häpeäntunnetta ja -kokemusta.

Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan joka kymmenes tyttö kärsii syömishäiriön oireista nuoruusiän aikana. Tavallisesti syömishäiriöön sairastutaan 15–24 ikävuoden välillä, mutta myös tätä nuoremmat tai aikuiset voivat sairastua. Laskelmien mukaan suomalaisista 27–47-vuotiaista 69 000 henkeä on jossain elämänsä vaiheessa sairastanut psykiatrisen häiriön kriteerit täyttävän syömishäiriön.

 

Hoito tapahtuu pääsääntöisesti avohoitona. Varhainen hoitoon pääsy ja tehokas ravitsemustilan korjaaminen sekä aktiivinen hoito-ote voivat liittyä parempaan ennusteeseen. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajaa syömishäiriöiden hoidossa on vaikea määrittää tiukasti, sillä olennaisinta on, että hoitopaikassa osataan hoitaa syömishäiriöitä. Moni syömishäiriötä sairastava paranee ilman erityistason hoitoa. Yleensä perusterveydenhuollossa annettu ohjaus itsehoitoon voi olla riittävä, mutta joskus tarvitaan hoitojaksoja päiväsairaalassa tai kokovuorokausiosastolla etenkin silloin, jos sairastunut on sairaalloisen alipainoinen On tärkeää, että läheiset osallistuvat ja ovat tukena hoidon aikana. Hoidon kannalta on erityisen tärkeää, että itse potilas on motivoitunut elämänmuutokseen.  Vaikka syömishäiriö aiheuttaa psyykkistä kärsimystä, myös siitä toipuminen on usein vaikeaa ja aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Sairastavalla saattaa olla pelko tyhjän päälle joutumisesta. Hänen kanssaan tuleekin yhdessä luoda uusia selviytymiskeinoja ja toimintamalleja.

Monelle nuorelle tulee lehdistä ja malleista ihanne kuva siitä miltä oma kuva täytyisi näyttää. Jokaisella ihmisellä on omat tavoitteensa jossain vaiheessa elämää, mutta ne täytyisi pitää konkreettisissa rajoissa, jottei se johtaisi syömishäiriöön. Yleensä kun ihminen aloittaa oma kuvansa muokkaamisen hän ajattelee, että kun olen tuossa kunnossa olen tyytyväinen itseeni, mutta kun pääsee siihen kuntoon haluaa aina vain lisää. On erityisen tärkeää, että syömishäiriöön sairastunut saa ystäviltä ja perheeltä kaiken mahdollisen tuen selviytyäkseen sairaudesta. Heidän tulisi myös rohkeasti kertoa sairastuneelle mikäli huomaavat syömishäiriö oireita, mutta ei kuitenkaan syyttävästi. Perheenjäsenet pystyvät osallistumaan sairastuneen parantumiseen huolehtimilla riittävästä ja säännölisestä ruokailusta, kuitenkaan pakottamatta.

 

Lähteet:

Mikä on häiriintynyttä syömistä 2017. Syömishäiriöliitto. Verkkodokumentti. <http://www.syomishairioliitto.fi/syomishairiot/syomishairiot1.html> Luettu 31.1.2018.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä 2014. Syömishäiriöt. Käypä hoito. Verkkodokumentti. <http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50101> Luettu 31.1.2018

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi