Masennus eli depressio on yleinen sairaus. Masennukselle altistavat perinnölliset tekijät sekä persoonallisuuden piirteet liittyvät masennuksen syntyyn. Psykososiaalinen stressi on yleinen masennukselle laukaiseva tekijä. Masennustila alkaa usein myös kielteisen elämänmuutoksen, kuten aivoeron ja irtisanomisen jälkeen. Masennus luokitellaan lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan vaikeusasteeseen, jolla pyritään kartoittamaan potilaalle tarjottavaa hoitoa. Depressiojakson uusiutuminen on erittäin tavallista ja itsemurhan riski on sitä suurempi, mitä vaikeampi depressio kyseessä. Masennuksen diagnosointi perustuu lääkärin tekemään haastatteluun.  

Masennuksen tunnistaminen varhaisessa vaiheessa on erittäin tärkeää, vaikka hoitoon hakeutuu vain pieni osa masennusta sairastavista. Masennus yksinään voi olla syy miksi hoitoon ei hakeuduta, mutta myös syyllisyys ja häpeä sairaudesta voivat nostaa kynnystä avun äärelle. Hoitohenkilökunnan voi olla hyvin vaikeaa tunnistaa masennusta, koska potilas voi hakeutua hoitoon fyysisten syiden takia tai käyttää termejä mitkä voivat antaa kuvan, että kyseessä on normaalia arkielämään kuuluvaa mielialan vaihtelua. Perusterveydenhuollossa on kriittisen tärkeää olla valmiudet tunnistaa, seurata, ohjata ja tukea masennukseen sairastuneita. Masennukseen sairastuneilla voi usein olla muun muassa päihteiden käyttöä ja ahdistuneisuutta. Muut taustatekijät voivat heikentää masennuksen ennustetta. Lievään ja keskivaikeaan masennukseen sairastuneet voidaan hoitaa perusterveydenhuollon puolella, mutta vaikean masennuksen hoidossa, erityisesti jos potilas on esimerkiksi itsemurhavaarassa, tulee kääntyä psykiatriseen hoitoon erikoistuneeseen yksikköön. 

Masennuksen oirekirjo on erittäin laaja ja yksilöllinen. Eri asteisten masennustilojen oirekuvat vaihtelevat myös suuresti. Keskittymiskyky ja muisti voivat heikentyä, mielessä pyörivät ajatukset ovat syyllistäviä, synkkiä ja surullisia. Masennus vie monelta suurimman osan voimavaroista ja voi vaikuttaa monella eri elämän osa-alueella. Potilaat usein kuvailevat, ettei mikään herätä tunteita ja olo on turta. Osa tuntee ajelehtivansa, olevansa sivullinen maailman menossa ja tapahtumissa. Myös vaikea-asteisen- tai psykoottisen masennuksen myötä potilas voi saada kognitiivisia oireita, kuten toiminnan ohjeuksen vaikeutta. Vakavaan masennukseen voi myös liittyä unettomuutta, ruokahaluttomuutta ja itsetunnon laskua. Masennukseen sairastunut voi myös kohdata ympäristöltä negatiivista suhteutumista, koska ulospäin ihminen voi olla esimerkiksi passiivinen ja haluton. Ympäristön aiheuttamat negatiiviset reaktiot voivat ja yleensä myös pahentavat masentuneen oireita.  

Masennus kulkee usein käsi kädessä päihteiden ongelmakäytön kanssa. Terveydenhuollon henkilökunnan on hyvin vaikeaa tunnistaa masentuneen päihteiden käyttöä. Suositus on, että kaikille masennukseen sairastuneille tehdään myös strukturoitu kysely alkoholin käytöstä (AUDIT). Alkoholin käytöllä on erittäin negatiiviset vaikutukset masentuneen elämään, hoitoon ja selviytymiseen. Alkoholinkäyttö voi vaikeuttaa potilaan masennusoireita, heikentää ja hidastaa potilaan toipumista ja lisätä itsemurhakuolleisuutta. Masennus voi myös altistaa ja lisätä riskiä päihteidenkäytön uudelleen aloittamiselle.  

Masennuksen hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti ja sen tulee perustua potilaan oireisiin sekä perhe- ja muun elämäntilanteen selvittämiseen. Lääkityksen ja hoitomuotojen valinnassa voidaan hyödyntää Käypä hoito-suositusta Depressio potilaan kohdalla. Masennuksen hoidon kohdalla on erittäin tärkeää taata hoidon jatkuvuus ja luottamuksellisuus potilaan ja hoitavan organisaation kannalta. Potilaan kannalta tulee ottaa kaikki osa-alueet huomioon (mm. Toimintakyky, aiemmat hoidot, somaattiset sairaudet, monihäiriöisyys) ja rakentaa toimiva yhteistyösuhde hoitajan, potilaan ja läheisten kesken. Keskeisiä hoitotyön menetelmiä masennuksen hoidossa ovat omahoitajasuhde, toivottomuuden lieventäminen ja toivon ylläpitäminen. Alentuneen toimintakyvyn ja elämässä pärjäämättömyyden kohdalla tulee yksilöllisesti miettiä sairaalahoitoa. Kuntouttava työote, tuki, motivointi ja kannustus ovat masentuneen potilaan hoidon kulmakiviä. Sensitiivisyys ja tilannetaju ovat tärkeitä luonteenpiirteitä masentuneen potilaan hoitotyössä, hoitajan ei tule olla liian vaativa, jottei potilas koe liikaa epäonnistumisen tunnetta tai ettei kykene vastaamaan odotuksiin. Tavoitteiden ja haasteiden asettaminen ja niistä suoriutuminen taas tuovat onnistumisen tunteita.  

Masennuksen hoidossa on tärkeää myös vuorokausirytmin normalisoiminen, koska masentunut henkilö saattaa helposti viettää sängyssä koko päivän ja vuorokausirytmi saattaa olla nurinkurinen. Omahoitajan kanssa tehty viikkorytmi voi kannustaa tekemiseen ja jäsentää potilaan päivää. Liikunnan on todettu myös vaikuttavan moniin somaattisiin ja psyykkisiin sairauksiin. Erilaiset liikuntamuodot, rentoutumismenetelmät ja toiminnalliset ryhmät voivat tuoda positiivisia muutoksia masentuneen arkeen ja ennusteeseen. Säännöllinen liikunta todistetusti vähentää depression uusiutumista.  

Omahoitajasuhteen rakentumisen kannalta on tärkeää, että hoitaja pystyy olemaan avoin ja luotettava. Hoidon tulee olla näyttöön perustuvaa ja eettisten periaatteiden mukaista. Masentuneen potilaan kanssa suhteessa erityisesti korostuu toivon herättäminen ja sen ylläpitäminen. Potilaan voimavarojen, selviytymiskeinojen ja kriisin kohtaamisen keinoja hoitajan tulee kartoittaa ja tukea. Hoitajan kannalta korostuu vuorovaikutustaidot, empatiakyky ja läsnäolo. Myös tärkeää on, että potilas kokee hoidon rakentuvan yksilöllisesti ja hoitaja kohtaa potilaan yksilönä. Potilaan itseymmärryksen lisääntyminen antaa toivoa ja uskoa tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin, se auttaa löytämään uusia keinoja vaikeista tilanteista selviytymiseen. Hoitajan tulisi kannustaa potilasta täyttämään mielialapäiväkirjaa, mihin tulisi myös kirjata mielekkäät tekemiset ja onnistumiset. Potilaan kanssa voi tehdä erilaisia sopimuksia, esimerkiksi että potilas yrittää nauttia ja rentoutua säännöllisesti. Sopimukset voivat motivoida ja kannustaa masentunutta potilasta. 

Potilaalle ja hänen läheisilleen on erittäin tärkeä kertoa masennuksesta, sen oireista ja hoitomuodoista. Ohjaus ja tiedonsaanti on tärkeää avo- ja sairaalahoidon puolella. Potilaan ja läheisten on myös tärkeä tietää, että masennuksen oireet ja toipuminen on yksilöllistä ja voi myös olla vaihtelevaa. Yhteistyösuhteessa hoitaja on avainasemassa toivon ja ilon luomisessa potilaalle ja omaisille. Tärkeää on, että potilas kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Lievässä masennuksessa terapia voi ilman lääkitystä auttaa, mutta keskivaikeassa ja vaikeassa masennuksessa yleensä yhdistetään lääkehoito psykoterapian kanssa. Masennuksen hoidossa voidaan käyttää myös sähköhoitoa, joka soveltuu potilaille joilla on psykoottisia tai katatonisia oireita.  

Masentuneen potilaan hoidon tulee olla kokonaisvaltaista ja sen taustatekijät tulee kartoittaa mahdollisimman hyvin. Hoitajan tulee muistaa, että masennus voi potilaalle ja läheisille olla arka ja herkkä aihe. Myös masentuneen potilaan omaiset voivat tarvita apua ja monet kolmannen sektorin toimijat ovat keskittyneet myös läheisten mahdollisiin ongelmiin. Masentuneen potilaan hoitaminen ja kattavan, avoimen ja luottamuksellisen suhteen luominen potilaan ja hoitajan välille voi myös viedä terveydenhuollon ammattilaisen voimavaroja ja jaksamista. Työyhteisössä tulee olla työkaluja ja keinoja auttaa hoitajaa jaksamaan työssään. Hoitajan tulee myös itse tiedostaa omat jaksamisen rajat ja huolehtia omasta terveydestään.  

Masennus jo sairautena nostaa ja herättää paljon tunteita ja kysymyksiä. Historiassa mielenterveysongelmista kärsiviä on pahimmillaan pidetty henkien riivaamina, mutta nyky-yhteiskunnassa mielenterveydestä ja sen ongelmista voidaan jo käydä suhteellisen avointa keskustelua. Masennus ja masentunut potilas voi useasti kohdata negatiivisa asenteita lähipiirissään, aikaisemmissa hoitosuhteissa tai jopa yhteiskunnan tasolla. Tutkimuksien mukaan mielenterveyshäiriöitä sairastavat eivät saa tasa-arvoista kohtelua fyysisten sairauksien hoidossa, mikä varmasti omalta osaltaan tuskin edesauttaa mielenterveyden ongelmien kanssa painivaa, mutta myös konkreettisesti voi nostaa riskiä ennenaikaiselle kuolemalle. Eettisen toiminnan ja työn kannalta avainasemassa ovat ennakkoluulottomuus ja aito empatia. Aito välittäminen välittyy eteenpäin.  Vakavasti sairastuneen potilaan kohdalla hoitaja joutuu myös pohtimaan erilaisia eettisiä ristiriitoja, esimerkiksi miettimään potilaan itsemäärämisoikeutta ja verrata sitä vaikka tahdosta riippumattomaan hoitoon. 

 

 

 

Lähteet: 

Hämäläinen, Kaisu – Kanerva, Anne – Kuhanen, Carita – Schubert, Carla – Seuri, Tarja. 2017. Mielenterveyshoitotyö. 5-6 painos. Helsinki: Sanoma Pro 

Mielenterveyslaki. ( 1116/1990 ) 1990. Verkkodokumentti. <https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19901116 > Luettu: 31.1.2018

Mielenterveysseura. Tukea ja apua- Vertaistukiryhmät. Verkkodokumentti.< https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/vertaistukiryhm%C3%A4t > Luettu 28.1.2018 

Terveysportti. Käypähoito 2016. Depressio. Verkkodokumentti. < http://www.terveysportti.fi.ezproxy.metropolia.fi/dtk/ltk/koti?p_artikkeli=ykt00845&p_haku=masennus >