Päihdehoitotyöllä tarkoitetaan moniammatillista päihdetyötä. Se sisältää terveyttä edistävän, ehkäisevän ja korjaavan työn, missä sairaanhoitaja toimii hoitotyön asiantuntijana sekä sen toteuttajana. Päihdehoitotyötä toteutetaan lähes kaikissa terveydenhuollon toimipisteissä tai itsenäisenä asiantuntija-alueena.  Päihdehoitotyössä myös korostuu hoidon jatkuvuus ja sen seuranta.

Päihdehoitotyössä sairaanhoitajan kannalta korostuu erityisesi näyttöön perustuva hoitotyö, päihdehoitotyön erityisluonne sekä sairaanhoitajan työssään kohtaavat eettiset ongelmat. Eettisiä ongelmia sairaanhoitaja voi kohdata niin asiakkaan, kollegiaalisuuden, eri ammattiryhmien sekä hoito-organisaation kohdalla. Erityisesti koen, että eettisten ongelmien ja kysymysten tiedostaminen ja niiden etukäteen pohtiminen lisää sairaanhoitajan ammattitaitoa, empatiaa ja työssä jaksamista. Myös koen erittäin tärkeänä, että erilaisten eettisten kysymysten pohtiminen ja keskustelu ryhmässä esimerkiksi työyhteisön kanssa on tärkeää.

Toimiva päihdehoitotyö jakautuu moneen eri osa-alueeseen ja parhaimman mahdollisen hoitokokonaisuuden kannalta on tärkeää, että jokainen osa-alue toimii laadukkaasti. Hoitotyön näkökulmasta päihdehoitotyön organisaatio jakautuu asiakaslähtöisyyteen, hoitotyön eettisyyteen ja ammatillisuuteen, johtamiseen ja yrittäjyyteen, kliiniseen hoitotyöhön, näyttöön perustuvaan toimintaan ja päätöksentekoon, ohjaus- ja opetusosaamiseen, terveyden ja toimintakyvyn edistämiseen, sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristöön sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden laatuun ja turvallisuuteen. Päihdehoitotyössä myös korostuu työntekijöiden hyvinvointi ja jaksaminen.

Päihde tarkoittaa päihdehuoltolain mukaan alkoholijuomaa sekä muuta päihtymistarkoituksessa käytettävää ainetta.

Tupakka on tupakoiden kasvisukuun kuuluva ja sen kuivattuja lehtiä käytetään sen sisältävän nikotiinin vuoksi. Tupakoinnin lopettamiseen on käytössä erilaisia korvaushoitovalmisteita sekä lääkkeitä. Aktiivinen liikunta on myös todettu olevan apu tupakoinnin lopettamisessa. Hoitotyön näkökulmasta on tärkeää kysyä tupakkatuotteiden käytöstä suoraan ja neutraalisti, jotta tuotteiden käyttö tunnistetaan ja siihen voidaan lähteä miettimään yksilöllistä ja asiakaslähtöistä ratkaisua.

Alkoholijuomalla tarkoitetaan etyylialkoholia eli etanolia sisältävää juomaa. Alkoholi aiheuttaa aivojen toiminnan lamaantumisen, eli humalatilan.  Pieninä määrinä alkoholi rentouttaa ja tuottaa mielihyvää, mutta suurina määrinä ja säännöllisesti kulutettuna aiheuttaa tapaturma alttiutta ja riskiä sairastumiselle. Myös toleranssi kasvaa alkoholin säännöllisen ja runsaan käytön myötä. Eri maissa terveystapoja koskevassa väestöviestinnässä ja neuvonnassa käytettävät alkoholin käytön riskirajat poikkeavat, mutta suurimmassa osassa ne luokitellaan vähäisen, kohtalaisen tai korkean riskin tasolle. Alkoholista johtuvaa päihdeongelmaa voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa, työterveyshuollossa tai sairaalassa. Kolmas sektori tarjoaa myös erilaisia katkaisu- ja vieroitushoitoja. Alkoholin ongelmakäytön toteaminen on erittäin tärkeää jo varhaisessa vaiheessa. Haastattelussa sairaanhoitajan tulee erityisesti korostaa ja keskittyä kannustavan ja avoimen ilmapiirin luomiseen. Luotettava ja ammatillinen ote on erittäin tärkeä keskustelun kannalta. Alkoholin käytöstä tulee kysyä avoimesti ja neutraalisti, käyttömääriä kysyttäessä lienee parempi johdatella arvioon tarjoamalla suuria juomamääriä, erilaisten strukturoitujen kyselyiden (AUDIT) käyttäminen  haastattelun tukena ja alkoholiongelman toteaminen helpottuu jos haastattelussa selvitetään muita alkoholinkäyttöön liittyviä seikkoja. Alkoholiongelma on yhteiskunnallisesti hyvin puhututtava aihe ja vie hoitajan myös usein pohtimaan eettisiä ja yhteiskunnallisia ongelmia. Esimerkiksi alkoholisimin ymmärtäminen sairautena voi olla myös ammattihenkilöille hankalaa ja hoitoon välittyvän läsnäolon ja empatian löytäminen työlästä. Kuitenkin edellä mainitut piirteet ja ominaisuudet hoidossa ovat tutkitusti asiakaslähtöisiä ja useinkin voivat johtaa huomattavasti parempiin hoidollisiin tuloksiin.

Huumausaineella tarkoitetaan laitonta, huumaavassa tarkoituksessa käytettyä ainetta. Huumausaineita ovat esimerkiksi kannabis, erilaiset stimulantit kuten amfetamiini, opioidit, hallusinogeenit sekä muut huumausaineet kuten muuntohuumeet. Eri huumausaineiden tiedetään aiheuttavan erilaisia psyykkisiä ja somaattisia sairauksia ja oireita. Somaattisia sairauksia ovat esimerkiksi erilaiset yliannostusten aiheuttamat komplikaatiot tai vauriot sekä myrkytystilat. Hepatiitti C on erittäin yleinen sairaus suonensisäisiä huumeita käyttävien keskuudessa ja HIV-positiivisuutta tavataan myös Suomessa. Tavallisia psyykkisiä ongelmia ovat esimerkiksi ahdistuneisuus, impulssien huono kontrollointi ja mielialojen vaihtelu. Usein huumeongelmaisilla on taustalla myös alkoholin ongelmakäyttöä. Skitsofrenia on yleistynyt huumeriippuvuutta sairastavilla. Huumeriippuvuutta voidaan hoitaa sosiaali- ja terveyspalveluiden monissa eri yksiköissä. Usein huumeriippuvaisilla aloitetaan lääkityshoito ja/tai korvaushoito jatkohoidon tueksi. Hoidon tarpeen ja arvioinnin helpottamiseksi tehdään alkuarviointi päihdepoliklinikalla, missä mietitään erilaisia vaihtoehtoja vieroitus- tai korvaushoidolle. Tärkeää huumeongelmaisen kanssa toimittaessa on muistaa asiakkaan tausta ja tilanne. Monelle huumeongelma voi olla lähtöisin elämässä tapahtuneesta kriisitilanteesta tai vaikka syrjäytymisestä. Haastattelussa tulle pyrkiä avoimuuteen ja luottamuksellisuuteen. Päihdeongelmaa kartoittaessa voidaan myös hyödyntää erilaisia strukturoituja kyselyitä kuten DUDIT-lomaketta. Kyseinen lomake antaa kokonaiskuvan huumeidenkäyttöön liittyvistä ongelmista, haitoista ja niiden asteista. Tärkeää on myös huumeiden lisäksi kartoittaa muiden päihteiden kuten alkoholin tai lääkkeiden käyttöä.

Erilaisten päihteiden käyttöä voidaan mitata erittäin laajalla skaalalla. Kaikkiin päihteisiin ja niiden käytön kartoittamiseen on luotu erilaisia mittareita kartoittamaan käytön haitallisuutta ja sen laajuutta. Käyttöä voidaan mitata joko täydestä raittiudesta jatkuvaan ja riippuvuutta aiheuttavaan käyttöön. Erilaisilla mittareilla pyritään myös huomioimaan päihteen määrän, käyttötavan ja käytettyjen määrien lisäksi myös miten usein päihdettä käytetään ja millaisessa yhteydessä. Hoitotyössä erilaisten mittareiden käyttö voi olla apuväline ongelman kartoittamiseen ja sen havainnollistamiseen sekä puheeksi ottamiseen. Mielestäni eri mittareiden käytössä korostuu hoitajan ammatillisuus sekä läsnäolo. Tärkeää on, että keskustelussa käy ilmi luottamuksellisuus ja hoitaja toteuttaa haastattelun ja kyselyn hoitotyön kannalta eettisesti.

Päihdehoitotyössä sairaanhoitajan näkökannalta on erittäin tärkeää tietää ja ymmärtää miten riippuvuus kehittyy ja millaisia erilaisia ulottuvuuksia se voi saada. Riippuvuuden syntyä voidaan selittää useasta toisiaan täydentävästä näkökulmasta ja niiden avulla voidaan ymmärtää paremmin riippuvuuden syitä ja taustatekijöitä. Ihminen ei synny päihderiippuvaiseksi, mutta riippuvuuden taustalla voi olla monia syitä ja miksei myöskin teorioita. Riippuvuudelle altistavia ja suojaavia tekijöitä, niin sisäisiä kuin myös ulkoisia. Riippuvuudella voi olla monia eri ulottuvuuksia, ne voivat vaihdella fyyisestä ulottuvuudesta sosiaaliseen ulottuvuuteen. Tärkeää on myös tunnistaa haitallinen riippuvuus ja pyrkiä löytämään siihen asiakaslähtöinen hoito.

Päihdeongelma usein koskettaa myös käyttäjän läheisiä ja se hoitotyössä tulee myös huomioida. Perhe, läheiset tai yhteisö voivat olla päihdeongelmaiselle voimavara tai myös hankalat ihmissuhteet taustatekijä. Päihdeongelma vaikuttaa lähes aina perheen jäseniin ja läheisiin ja heidän välisiin suhteisiin. Päihdehoitotyössä perhekeskeisen hoitotyön on todettu tuovan positiivisa tuloksia ja kokemuksia. Perhehoitotyössä kaikki saavat mahdollisuuden keskustelulle, ohjaukselle ja avuntarpeen selivttämiselle.

Päihdehoitotyössä on keskeistä osata motivoivan toimintatavan perusteet ja huomioida asiakkaan yksilölliset tarpeet.

Lähteet:

Käypä hoito. Alkoholiongelmaisen hoito. 2015. Verkkodokumentti. < http://www.terveysportti.fi.ezproxy.metropolia.fi/dtk/ltk/koti?p_artikkeli=ykt01101&p_haku=huumeet > Luettu 30.1.2018

Partanen, Airi – Holmberg, Jan – Inkinen, Mari – Kurki, Marjo – Salo-Chydenius, Sisko 2015. Päihdehoitotyö. 1. painos. Helsinki: Sanoma Pro.

Päihdehuoltolaki. ( 41/ 1986 ). 1986 . Verkkodokumentti. < https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860041 > Luettu: 31.1.2018

Simojoki Kaarlo. Huumeongelmaisen hoito. 2010. Lääkärin käsikirja. Verkkodokumentti. Päivitetty 1.1.2016. < http://www.terveysportti.fi.ezproxy.metropolia.fi/dtk/ltk/koti?p_artikkeli=ykt01101&p_haku=huumeet > Luettu 30.1.2018

Stumppi. 2016. Tutkittua tietoa. Verkkodokumentti. < https://stumppi.fi/nain-lopetat-tupakoinnin/ > Luettu 30.1.2018